Uutiset

Sarjakuvanäyttelyjä Kampuksella

Sarjakuvalla on Suomessa pitkät juuret. Niihin pääsee tutustumaan Oriveden Kampuksella kahden 1900-luvun alkupuoliskolla työskennelleen sarjakuvien tekijöiden kautta.

Timo Kokkilan kokoamat näyttelyt kertovat Ami Hauhion ja Poika Vesannon tuotannosta. Näyttelyt on tuottanut tamperelainen Rupriikki-museo.

Ami Hauhio oli Viipurin poikia. Hän teki sarjakuvien ohella kuvituksia ja kirjojen kansia. Seura-lehdessä ilmestyivät mm. Herrasväki Seuranheimo ja Lentäjä Sami Hurjasta kertovat sarjakuvat. Koltan perintö ja Ismo Lento puolestaan julkaistiin Aamulehdessä. Myös Lasten Maailma ja Pellervo julkaisivat Hauhion sarjakuvia.

Monia nykyisinkin tunnettuja eri yritysten logoja syntyi hänen kynästään. Kirjojen kuvituksia ja kansikuvia hän teki lukuisan määrän. Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailut pitävät sisällään Hauhion kynänjälkiä. Yksi tuotanto koski Postisäästöpankin keräilysarjoja.

Hauhion aikalaisia oli myös Poika Vesanto. Aamulehden kautta lukijoiden tietoisuuteen pääsivät Eetu ja Riku sekä Saku Sämpylä. Suomen Kuvalehdessä muiden lehtikuvitusten ohella puolestaan seikkaili Kapteeni ja Ville.

Timo Kokkilan tekemän näyttelyn esittelyssä sanotaan, että Poika Vesanto teki ennen kaikkea käyttökuvia kirjankansista sarjakuviin ja logoista postikortteihin. Palkkana hän sai lähinnä muiden ylenkatsetta tai täyden tuntemattomuuden. Toisetkin taiteilijat pitivät häntä liian viihteellisenä ja amerikkalaisuuden kuvaajana.

Sarjakuvanäyttelyt, joista voi löytää moniakin tuttuja kirjankansia, ovat nähtävissä Kampuksen päärakennuksen ja Ravintola Wanhan Opiston aulassa. Näyttelyihin on vapaa pääsy Kampuksen avoinna ollessa.

Kampus nyt myös kirjamainintana

Tampereen Paasikivi-seura on julkaissut kirjan Paasikiven linjat. Se sisältää viime vuonna (Paasikiven syntymästä 150 vuotta) Oriveden Kampuksella pidetyn seminaarin esitelmät.

Kirjan toimittaja emeritustutkija Unto Vesa kirjoittaa esipuheessa:
”Tampereen Paasikivi-seura osallistui merkkivuoteen järjestämällä elokuussa 2020 kaksipäiväisen seminaarin, yhteistyössä Kulttuuriosuuskunta Pro Oriveden kanssa, Orivedellä entisen Oriveden Opiston tiloissa. Paikka oli monessakin mielessä sovelias. Paasikivi oli isänsä, Johan August Hellstenin puolelta vanhaa oriveteläistä talonpoikaissukua, ja vaikka poika syntyikin isän ja äidin matkalla Tampereelta Lahteen Hämeen läänin Koskella, hänen syntymäpaikakseen merkittiin Tampere. … Oriveden Kampus oli sikälikin osuva valinta, että Paasikivi oli Lahden vuosinaan 1800-luvun lopussa aktiivinen ja keskeinen toimija sekä kansanopiston että yhteiskoulun perustamiseksi kotikauppalaansa.”

Kirjassa ovat mukana Unto Vesan avauspuheen lisäksi ulkoministeri Pekka Haaviston, professori Vesa Vareksen, emeritussuurlähettiläs Heikki Talvitien, emeritusprofessori Osmo Apusen, emeritusprofessori Timo Soikkasen ja emeritusprofessori Yrjö Varpion seminaariesitelmät.

Kirjaa on pari kappaletta Kampuksella lainattavissa.

Oriveden Kampuksella valokuvanäyttely Backlight2021

Oriveden Kampus näyttely Backlight2021 valokuva: Mörri Seppälä
Videoteos  on kiehtova ja sen katsomiseen kannattaa varata aikaa

Kulttuurinen nälkäni oli niin iso, että halusin olla ajoissa paikalla, kun kansainvälinen valokuva- ja videotaiteen kiertonäyttely avautui Oriveden Kampuksen uudessa galleriassa (Galleria Akvaario, Koulutie 5).

Touring Exhibition Backlight2021 käynnistyi Inarin Kulttuurikeskus Sajoksesta ja on nyt Orivedellä. 11 taiteilijaa on tutkinut eri tavoilla avaruutta, luontoa ja eri kulttuureja.

Ensivaikutelmani gallerian kynnyksellä oli ihastus! Vanhasta sekavasta tilasta oli maalilla, matoilla, valospoteilla ja tummennetuilla ikkunoilla saatu moderni näyttelytila, vau. Eri kokoiset valokuvateokset oli ripustettu sopivan väljästi, jotta katse sai rauhassa vaeltaa kuvasta toiseen ja etsiä yksityiskohtia. Näitä tutkimalla menikin aikaa, koska halusin uppoutua tiloihin, väreihin ja tunnelmiin.

Yksi mielenkiintoisimmista töistä oli Sami Lukkarisen ja Roope Mokan COMPUTER VISION (osa alla olevassa kuvassa). Sen idea on opettaa tekoälyä ja sen suorituskykyä ihmisten kasvojen tunnistamisessa julkaisemattomien selfieiden avulla. Suosittelen tarkkaan katselemaan kuvia ja miettimään, ovatko ne luonnollisia vai häiritseekö kasvonpiirteissä jokin… Katsoja voi osallistua projektiin kuvan vieressä olevien ohjeiden mukaan.

Oriveden Kampus näyttely Backlight2021 valokuva: Mörri Seppälä
Sami Lukkarinen ja Roope Mokka, COMPUTER VISION

Näyttelyssä on töitä seuraavilta taiteilijoilta: John Anderson (Englanti), Caroline Corbasson (Ranska), Michel Le Belhomme (Ranska), Sami Lukkarinen ja Roope Mokka (Suomi), Michael Najjar (Saksa), Bianca Salvo (Italia), Ari-Pekka ja Astrid Sinikoski (Suomi), Daniel Stier (Saksa), Sameer Tawde (Intia) sekä NASA/ESA/Edwin E. Aldrin (USA, Eurooppa).

Oriveden Kampus näyttely Backlight2021 valokuva: Mörri Seppälä
Kahvion puolella mm. teleskooppikuvien muodostama avaruusmaisema

Näyttelyn mahdollistavat Valokuvakeskus Nykyaika, Tampereen taidemuseo sekä Majaoja-säätiö.

Lisätietoja www.backlight.fi

Backlight2021 on auki 29.4.-30.5.2021 ja on maksuton. Avoinna ti–pe klo 12–18 ja la–su klo 12–16 (ma suljettu). Taidekahvio palvelee ainakin to–su.

Oriveden Kampus näyttely Backlight2021 valokuva: Mörri Seppälä
Pikkukahvilassa saa valita mukin kirjavasta joukosta

Viihdyin parisen tuntia heti ensimmäisellä kerralla Galleria Akvaariossa, koska tunnelma oli leppoisa ja kuvien katseleminen viritteli omaakin alitajuntaa maisemien kohdalla. Suunnitelmissa on mennä parikin kertaa uudestaan.

Tulkaa tekin! Toukokuuta kohden,

Mörri Seppälä

Backlight2021-näyttely avaa uuden gallerian ja näkymiä avaruuteen asti

Oriveden Kampuksen uudessa näyttelytilassa aukesi vapun alla valikoima kansainvälisen Backlight-näyttelyn valokuvia ja videoita. Samalla aukesi uusi upea näyttelytila Galleria Akvaario. Näyttely on auki 30.5. asti ti–pe klo 12–18 ja la–su klo 12–16 (ma suljettu). Taidekahvio palvelee ainakin to–su.

Oriveden Kampus – Galleria Akvaario – Backlight2021

Oriveden Kampus – Galleria Akvaario - Backlight2021
Riitta Kurkela huolehtii Taidekahviosta, jossa on esillä osa Backlight-näyttelyn teoksista. NASAn ja ESAn avaruuskuvaa Luomisen pilarit tarkkailee ikkunalaudalta Oriveden Opistossa aikoinaan veistetty hahmo.

Oriveden Kampus – Galleria Akvaario – Backlight2021
Ilpo Kolari tutkii Sami Lukkarisen ja Roope Mokan teosta Computer Vision, jonka kaikki kasvokuvat ovat tietokoneella luotuja.

Backlight2021-näyttelyn kuvat on valikoitu erityisesti Galleria Akvaarion tiloihin sopiviksi, kertoo Riitta Kurkela, joka valmisteli näyttelyn tuloa Kampukselle. Hän huolehtii myös näyttelyn yhteydessä toimivasta Taidekahviosta, joka palvelee näyttelyn aikana ainakin torstaista sunnuntaihin.

Näyttely pystytettiin Kampukselle yhdessä Tampereen taidemuseon edustajien kanssa. He kehuivat Galleria Akvaariota poikkeuksellisen hienoksi näyttelytilaksi.

Oriveden Kampus – Galleria Akvaario – Backlight2021
Taidekahvion ensimmäisinä asiakkaina Kampuksen toimijat Pentti Salminen ja Reijo Kahelin. Tiskin takana Riitta Kurkela.

Entinen työtila onkin uutteran remontoinnin ja talkootyön tuloksena saatu todella edustavaksi.

– Valmistelemme jo uusiakin näyttelyitä Akvaarioon, kun näyttelytoiminta pääsi näin hienosti alkuun, sanoo Kulttuuriosuuskunta Pro Oriveden hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kolari.

– Seuraava isompi näyttely on suunnitteilla heinäkuuksi. Galleriaa on varaa myös laajentaa viereiseen tilaan.

Backlight-näyttelyn ajatuksia herättäviä ja horisontteja laajentavia taideteoksia pääsee katsomaan Galleria Akvaariossa 30.5. asti. Gallerian sisäänkäynti löytyy Kampuksen päärakennuksesta puiston puolelta, ja sinne on opasteet päärakennuksen pihalta.

Oriveden Kampus – Galleria Akvaario – Backlight2021
Miehiä maata kiertävällä radalla? Reijo Kahelin, astronautti ja Ilpo Kolari.

Lisätietoa näyttelystä

Kuvat ja tekstit: Auli Kilpeläinen ja Seppo Leinonen

Kampuksen talous kunnossa koronasta huolimatta

Oriveden Kampusta ylläpitävä Kulttuuriosuuskunta Pro Orivesi on laatinut ensimmäisen tilinpäätöksensä. Osuuskunnan taloutta avaavat hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kolari (IK) sekä toimitusjohtaja Reijo Kahelin (RK).

Kampuksen toimijat Ilpo Kolari ja Reijo Kahelin. Kuva: Seppo Leinonen.

Millainen oli voittoa tavoittelemattoman, yleishyödyllisen osuuskunnan liikevaihto ja tulos toimintavuodelta 2020?

RK: Osuuskunnan liikevaihto oli vähän yli 230 000 euroa. Alijäämää tuli 790 euroa.

Jos tulos oli noin lievästi tappiollinen, niin miten siihen päästiin? Uuden toiminnan alkuvuosinahan on normaalia tehdä tappiota.

IK: Suurin osa työstä ja osuuskunnan ylösrakentamisesta tehtiin talkootyöllä. Monet talkoolaiset ovat hyvin sitoutuneita pitkäjänteiseen toimintaan, saimme ikään kuin käynnistysavustusta yksittäisiltä ihmisiltä. Tavoitteena on korvata talkoita vähitellen palkkatyöllä, kun talous sen sallii.

Oriveden Kampus – Avoimet ovet Klemetti salissa
Alkuvuonna järjestetyt avoimet ovet Kampuksella olivat yleisömenestys. Kuva: Auli Kilpeläinen.

Onko osuuskunta joutunut ottamaan lainaa toimintaa käynnistäessään?

RK: Ei ole otettu lainaa. On pärjätty omalla tulorahoituksella eikä osuuskunnan jäsenten sijoittamaan pääomaan ole kajottu.

Mitkä olivat osuuskunnan pääasialliset tulovirrat?

RK: Tiloja on vuokrattu pitkäaikaisilla sopimuksilla yrityksille toimistoiksi ja varastoiksi, kaupungille nuoriso-, liikunta- ja kulttuurikäyttöön sekä yksityishenkilöille ja perheille asunnoiksi. Tuloa tuli myös kurssien ja tilaisuuksien vuokrista, majoituksista ja osallistumismaksuista.

Entä pääasialliset menot? Paljonko kustannuksia aiheutui kiinteistön ylläpidosta ja korjauksista?

RK: Arvonlisä- ja kiinteistöveroa maksettiin noin 95 000 euroa. Henkilöstökulut, mukaan lukien kouluttajien palkkiot, olivat noin 25 000 euroa. Kiinteistön lämmitykseen ja sähköön kului noin 100 000 euroa ja korjauksiin noin 63 000 euroa.

IK: Korjaustarvetta on näin isoissa kiinteistöissä tietenkin jatkuvasti, ja korjauksia jatketaan vuosien saatossa. Nyt tehdyillä korjauksilla on kuitenkin saatu rakennukset pysymään käyttökunnossa ja mahdollistettu monipuolinen toiminta.

Kampus pystyi järjestämään kulttuuritapahtumia turvallisesti jopa koronasyksynä. Vauhdissa Marjo Leinonen & BubliCans. Kuva: Jari Peltonen.

Paljonko osuuskunta pystyi panostamaan päätarkoitukseensa, kulttuuri-, koulutus- ja sivistystoiminnan järjestämiseen?

IK: Ensimmäisenä vuonna oli suhteellisen paljon kiinteistöön liittyviä töitä ja kustannuksia, joten sivistys-, koulutus- ja kulttuuritoimintaa ei vielä päästy järjestämään niin paljon kuin on tarkoitus. Toisaalta tässä toiminnassa pyöri jo yli 70 000 euroa vuokrina, osallistumismaksuina ja erilaisina palveluina, joten olemme hyvällä alulla.

Miten koronavuosi vaikutti osuuskunnan talouteen ja toimintaan?

RK: Koronaepidemialla oli ja on edelleen suuri kielteinen vaikutus. Varattuja tilaisuuksia peruttiin viime vuonna lähes sata, ja loppuvuodestakin yhteistyötahot tekivät hyvin vähän varauksia tälle vuodelle. Osuuskunnalla on kuitenkin suunnitteilla paljon omaa toimintaa.

Klemetti-rakennuksen yläpohjaa eristettiin talvella selluvillalla energian ja kulujen pienentämiseksi. Kuva: Jukka Luttinen.

Miten kuvailisitte osuuskunnan vaikutusta Oriveden paikallistalouteen?

IK: Pelkästään kiinteistön korjauksista ja ylläpidosta sekä muista palveluista maksettiin paikallisilla yrityksille ja toimijoille yli 170 000 euroa. Lähtökohtana on pidetty, että ostetaan palvelut mahdollisimman paljon paikallisilta toimijoilta. Tämä tukee paikallistaloutta ja lisää verotuloja kaupungille.

RK: Kaupunki sai myös suurimman osan viranomaismaksuista, joita oli noin 3 000 euroa.

Saako osuuskunta tukea Oriveden kaupungilta? Millaisia avustuksia on muualta saatu?

IK: Kaupunki maksaa käyttämistään tiloista vuokraa, joka vastaa neliöhinnoiltaan yritysten ja yksityisten maksamia vuokria. Avajaisonnitteluna Oriveden kaupunki antoi Kampukselle 200 euroa.

RK: Avustuksia saatiin yhteensä 25 801 euroa. Yksityiseltä kaupunkilaiselta saatiin tuo yhden euron avustus, jolla kuitattiin koko kiinteistön ostamiseen tarvittu kauppahinta. Suurin avustus, 20 000 euroa, tuli Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan Rahastolta toiminnan käynnistämiseen. Yhteistyösopimuksen myötä saatiin tukea Oriveden Aluelämmöltä, jolle osuuskunta myös maksaa huomattavan suuruiset lämmityslaskut.

Oriveden Kampus, sadonkorjuujuhla 2020
Lähiseutujen asukkaiden iloksi Kampuksella järjestettiin suosittuja kirpputoreja ja syksyinen sadonkorjuujuhla. Kuva: Jari Peltonen.

IK: Suomen Kulttuurirahastolta saatiin viime vuonna myös päätös 30 000 euron koronatuesta, mutta se kohdistuu vasta kuluvan vuoden toimintaan ja talouteen.

Onko osuuskunnan yleishyödyllisyydestään huolimatta maksettava kiinteistöveroa?

RK: Kiinteistövero, lähes 46 000 euroa, on määrätty maksettavaksi ja kirjattu viime vuoden tulokseen. Puolet siitä maksettiin joulukuussa ja toinen puoli tämän vuoden helmikuussa. Kiinteistöverosta on kuitenkin jätetty oikaisuvaatimus verotuksen oikaisulautakunnalle yhdessä kiinteistöveron saajan eli kaupungin kanssa. Verohallinnon päätökseen, jonka mukaan osuuskunta ei olisi yleishyödyllinen yhteisö, on haettu muutosta.

Mitä jäi viivan alle yleisesti ottaen? Kannattiko vaivannäkö?

IK: Kampuksen ensimmäinen vuosi oli kyllä menestys koronasta huolimatta. Se osoitti, että tällaiselle toiminnalle on tarvetta. Kampus on käsittääksemme tuonut paljon hyvää Orivedelle taloudellisesti, henkisesti ja myös kunnan imagon kannalta.

KAMPUKSEN TAPAHTUMIA VUONNA 2021

      • Kesäkurssit: Suvun tarinat talteen, Valokuva omakustannekirjassa, Maisemamaalaus, Lyriikkakurssi, Luovan kirjoittamisen kurssi. Ilmoittautuminen kursseille on käynnissä nettisivuilla www.orivedenkampus.fi
      • Huhtikuussa järjestetään useita taidenäyttelyitä.
      • Ensimmäiset taiteilijat asuvat juuri avatussa taiteilijaresidenssissä.
      • On ideoitu Sarjakuvapäiviä, Filosofiapäiviä, yhteiskunnallisia seminaareja, selkokielen koulutusta ym.
      • Kesäksi toivotaan myös monenlaisia avoimia kulttuuri- ja musiikkitapahtumia
      • Kaikkien toteutukset koronatilanteen mukaisesti.

LISÄTIEDOT:

      • Kulttuuriosuuskunta Pro Oriveden hallituksen puh.johtaja Ilpo Kolari p. 0400 412 264
      • Kulttuuriosuuskunta Pro Oriveden toimitusjohtaja Reijo Kahelin p. 0500 773 015

Ilmajoki (Orivesi?) 2030

ILMAJOKI VUONNA 2030

Tämä Arto Mustajoen kirjoitus on julkaistu Ilmajoki-lehdessä 8.9.2016. Sitä voisi pohtia kysymyksellä, voisiko tälläistä tapahtua Orivedellä.

Ilmajoen keskusta näyttää vuonna 2030 kovin erilaiselta kuin nyt. Suurin ero on läheiselle pelolle rakennettu valtava toimintakeskus, joka nimikilpailun jälkeen ristittiin Valoboxiksi. Se ei ole valtavankokoinen tavaratalo, vaan vapaa-ajankeskus, hengailupaikka, oleskelumesta ja singahtelevien ajatusten agora. Idea hankkeeseen syntyi 2022 kaupunginjohtaja Pirjo Yli-Krekolan järjestämässä ideariihessä, johon oli koottu kolme alle kaksikymppistä nuorta, kolme keski-ikäistä työssä käyvää ja kolme eläkeläistä joita kutsuttiin kalkkiksiksi vaikka he esittivät ryhmässä kaikkein radikaaleimmat ehdotukset. Ryhmä suljettiin päiväksi huoneeseen, johon oli varattu syötävää, juotavaa ja sähköinen fläppitaulu muistiinpanoja varten.

Kukaan ei aluksi uskonut ideaan toimintakeskuksesta. Mutta vähitellen yhä useampi alkoi ajatella Why not. Ja kun ensimmäinen uskalsi kannattaa asiaa ääneen, ehdotus sai nopeasti puolelleen lähes kaikki. Oli kylläkin vaarana, että hanketta hypetetään jonkin aikaa, mutta sitten into laantuu ja koko idea lyssähtää siihen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ehdotusta ruvettiin lihavoittamaan uusilla ideoilla, samalla haluttiin rajata marketit ja muut kaupat pois. Ei siis mikään vanhanaikainen Ideapark, jossa ihmiset käyvät tuhlailemassa rahojaan, vaan ideapark jossa ihmisten kohtaamisesta syntyy mielihyvää ja uusia ajatuksia.

Yksi ajatuksen innoittaja oli kunnanjohtajan idearyhmässä syntynyt oivallus: ihmiset ovat kyllästyneet näpräämään älypuhelimiaan. Se oli hetken kivaa, mutta sitten virtuaalitodellisuus alkoi tympiä. Elämä oli näennäisesti kiihkeää ja vempaimien avulla saattoi olla mukana kaikessa mahdollisessa. Jotain kuitenkin puuttui. Eri ihmiset huomasivat tämän eri tahtia, mutta entistä useampi osasi pukea sanoiksi sen, mikä puuttui: ihmisten kohtaaminen.

Jo ensimmäisissä suunnitelmissa toimintakeskukseen sijoitettiin kirjasto, uima-allas ja ideatila. Sittemmin ideatiloja on perustettu useita. Joissakin huoneissa on vain nojatuoleja, joissakin korkeita pöytiä mutta ei tuoleja. Nojatuolilla varustetuissa tiloissa on hämyvalaistus. Ihmisillä on sylissään laitteet, joiden avulla ideat saadaan näkyviin seinille. Ideatilassa kokoontuu myös ”ompelukerho” vaikka sellaista nimeä sillä ei enää ole. Se on ’tyttöjen treffit’; syleissä ei ole kannettavaa laitetta vaan kutimet. Tosin joillakin on uusi kutomislaite, jota ohjataan näyttöpäätteen avulla. Vanhaa on kuitenkin se, että kudelmat eivät vie kaikkea huomiota vaan stimuloivat ajatusten lentoa. Jos idearyhmissä parannetaan maailmaa, tyttöjen treffeillä parannetaan ihmisten elämää, useimmiten muiden kuin omaa.

Kirjastossa on joka viikko kaksi esitystä. Toisessa käsitellään yleisön toivomaa teemaa, toisessa joku ilmajokinen kertoo matkastaan jonnekin. Joka toinen kerta kielenä on englanti, koska ulkomaalaisia asuu Ilmajoella niin paljon. Kirjaston yhteydessä on pelisali, jossa järjestetään eri virtuaalipeleissä joka päivä Ilmajoen Mestaruuskilpailuja. Niissä on osanottomaksuna yksi markka (Suomi siirtyi markkaan takaisin vuonna 2025 jolloin Euroopan rahaliitto purettiin kun Kreikan veloista ei päästy muuten eroon.) Palkintona on Ilmajoki-patukka, joita kunta on teettänyt 100 000 kpl. Se maistuu erityisen hyvältä voiton jälkeen. Patukan yhtenä ainesosana on hyönteisiä, joita kasvatetaan isossa kasvattamossa Koskenkorvalla.

Kirjastossa toimii myös englanninkielinen Docventures-klubi. Docventures tuli Englannissa suosituksi kun BBC lähetti heidän ohjelmiaan vuonna 2025. Heidän rehvakas yhteiskuntakriittinen tyylinsä osui suoraan markkinatalouteen kyllästyneen britti-intelligentsijan sydämeen. Ilmajoen klubissa kokoontuu maailmanparantajia laidasta laitaan. Eniten on lukiolaisia, eläkeläisiä (siis yli 75-vuotiaita) sekä jäähdyttelijöitä, jotka ovat töissä puolipäiväisesti.

Suunnittelu eteni periaatteella ”ihmiset tarvitsevat sekä kehon että mielen virkistystä”. Keilahallista puhuttiin pitkään. Tuleeko siitä liikaa meteliä, viekö se liikaa tilaa, onko se ylipäätänsä hyvä syy tulla toimintakeskukseen? Toinen vastaava kiistakysymys koski itsepalvelupesulaa. Sitten joku keksi, että pesula sopii konseptiin mainiosti, koska se on jos mikään on kohtaamispaikka. Aluksi se aiheutti vähän höyryhaittoja, mutta ilmanvaihtoa parantamalla tilanne korjaantui.

Kahviloita on monenlaisia. Lattea ja cappuccinoa ei juurikaan niissä enää juoda. Nyt trendijuomana on marjakahvi, jota jotkut sanovat marjikseksi, jotkut taas kahvikseksi. Se on kahvista ja mansikasta tai mustikasta tehosekoitettu kylmä juoma. Voi olla että ensi vuonna juodaan jotakin ihan muuta.

Koska Ilmajoella tila ei maksa maltaita, toimintakeskuksessa on väljät ja ilmavat käytävät. Viherkasveja on paljon ja monenlaisia. Itse taloon ja sisustukseen on käytetty vain lasia ja suomalaista puuta. Erityistä huomiota on kiinnitetty valaistukseen. Sisällä on kirkas mutta ei räikeä valaistus. Ulkopäin rakennus näyttää valtavalta valolaatikolta. Siksi se näkyy kauaksi ja erottuu jopa lentokoneesta pimeällä. Kukaan Ilmajoella käyvä ei voi olla huomaamatta sitä.

Ulkomuoto ja yleinen vaikutelma talosta näkyivät nimiehdotuksissa: Laatikko, Lakeuden valo, Boxi, Valomesta, Valomerkki. Muitakin nimiä ehdotettiin: Monex, Ilmajoen sydän, Komia, Ilkan ihme, Large, Sinne, Sikamahee ja Vautsi. Eniten ääniä saivat Komia ja Valomesta. Komia-nimi oli kuitenkin jo monessa muussa käytössä. Valomesta puolestaan menetti kannatusta, kun kävi ilmi, että mesta-sana tulee venäjän kielestä. Valomerkistä todettiin, että se sopii paremmin ravintolan nimeksi. Niinpä päädyttiin Valoboxiin.

Valoboxin erikoisuus on Parittelukoppi, puheessa usein muodossa Korittelupappi – virallinen nimi on Paritila. Niitä on kaksi. Toisessa on kahdenistuttava sohva, toisessa kaksi nojatuolia, joissa joutuu istumaan nokikkain. Tilaa voi käyttää mihin vaan. Aluksi muut ihmiset seurasivat pareja, jotka menivät sisään, ja erityisesti sitä, kuinka punaposkisina sieltä tultiin ulos, kunnes pikku hiljaa tajuttiin, että poskien punotus voi johtua yhtä hyvin kiihkeästä sanasodasta kuin jostakin muusta. Kopeissa on pelastettu ja pilattu monia parisuhteita, tehty miljoonien kauppoja ja pussailtu kun muualla ei voi. Tilan saa lukkoon, mutta siellä on hätänappula.

Keskeisellä paikalla Valoboxia on Hyreparkki. Se on pieni koroke, johon saa mennä puhumaan siitä, mitä mielessä liikkuu. Aluksi jotkut hörhelöt varastivat koko shown. Sitten kehitettiin äänestysnapit: kun kymmenen kuulijaa painaa punaista nappia, esiintyjän on lopetettava puhe eikä hän saa tulla uudestaan puhumaan seuraavan viikon aikana. Sitkeiden esiintymishaluisten mutta kuulijoita vähemmän kiinnostavien esiintyjien vuoksi karenssiaika pidennettiin kuukaudeksi.

Valoboxi ei houkuttele vain ilmajokisia viihtymään ja nauttimaan toistensa seurasta vaan sinne tullaan myös muualta. Tärkeämpää on kuitenkin se, että mitä se on tehnyt Ilmajoen maineelle. Paljolti sen ansiosta Ilmajoella asuu viisisataa ulkomaalaista, jotka ovat töissä yrityksissä ja järjestöissä eri puolilla maapalloa.

Ulkomaalaisten joukossa on kuudenkymmenen intialaisen ryhmä, jotka ovat töissä yhdysvaltalaisessa tietokonealan yrityksessä. He haluavat asua Ilmajoella, koska siellä on puhdas ilma ja avarat maisemat. He kiittelevät ihmisten avuliaisuutta, hyviä lastenhoitopalveluita ja englanninkielistä koulua. He kokevat saavansa englanniksi hyvät palvelut kaupoissa ja virastoissa, tosin vastapuolella on usein vaikeuksia ymmärtää heidän intianenglantiaan. Osa intialaisista työskentelee kotona, osa kunnan rakentamassa Joblab-kompleksissa, jossa on työtilat sadalle etätyötä tekevällä työntekijälle. Siellä on muun muassa huone, jossa voi olla yhteydessä minne päin maailman tahansa. Kun työntekijä astuu tilaan, virtuaalitodellisuus hänen työnantajansa kanssa avautuu automaattisesti. Työntekijä kokee istuvansa samassa tilassa videoyhteyden päässä olevan työtoverinsa kanssa.

Mieskuoroliitto palaa Orivedelle

Alla oleva tiedote Suomen Mieskuoroliiton kesäkursseista on liiton nettisivuilla. Toivotamme laulajat tervetulleiksi Kampukselle. Saattaapa olla, että kussin päätöskonserttiin toivotamme myös yleisön tervetulleeksi.

”Suomen Mieskuoroliiton kesäkurssit järjestetään ensi kesänä uudessa paikassa, legendaarisella Oriveden Opistolla. Ajankohta on kuitenkin tuttu juhannuksen jälkeinen viikko. Merkkilaulukurssi järjestetään perjantaista sunnuntaihin 2.-4.7.2021, ja kouluttajina ovat liiton musiikkilautakunnan jäsenet Anneli Julén, Mari Sillanpää ja Visa Yrjölä. Lisäksi on erillisestä maksusta mahdollisuus laulupedagogi, kontratenori Teppo Lampelan laulutunteihin 2.-3.7.2021.

Perus- ja taitomerkkilaulukurssille voivat osallistua yksittäiset laulajat tai isommatkin ryhmät samasta kuorosta, mestarimerkkilauluja koulutetaan lähtökohtaisesti vain valmiille kvarteteille (yksittäinen mestarimerkistä haaveileva laulaja: kysy muista mahdollisuuksista liiton toimistosta!). Merkkilaulukurssille voi tulla opettelemaan uutta merkkikokonaisuutta tai kertaamaan jo suoritettua merkkiä. Eniten kurssista hyötyy kuitenkin, jos valitsemansa merkkikokonaisuuden lauluja on ehtinyt harjoitella jo etukäteen: kun stemmat ovat hallussa, kurssilta saa myös valmiuksia kvartetissa työskentelyyn. Kurssin päätteeksi on mahdollisuus suorittaa merkkejä.

Merkkilaulukurssi alkaa perjantaina 2.7. noin klo 11 ja päättyy sunnuntaina 4.7. noin klo 15. Kurssin hinta on täysihoidolla kahden hengen huoneessa 260 euroa, yhden hengen huoneessa 280 euroa ja ilman majoitusta ja aamiaisia 180 euroa osallistujaa kohden. Laulutuntien hinta on 40 euroa/30 min. Ilmoittautuminen viimeistään 6.6.2021 sähköisen lomakkeen kautta: https://forms.gle/U8wytUg2gMXAdVM38

Edustuskuoro Liiton Miesten harjoitusperiodi alkaa jo keskiviikkona 30.6.2021 Paavo Hyökin johdolla. Periodi huipentuu konserttiin Tampereella Aleksanterin kirkossa lauantaina 3.7.2021 ja tämän jälkeen perinteiseen yökrokettiturnaukseen Opiston tiluksilla. Järjestämme loppukeväällä edustuskuoron koelaulutilaisuuksia kesäperiodia varten eri puolilla Suomea tarpeen ja toiveiden mukaan. Ota yhteyttä liiton toimistoon, mikäli edustuskuoron toiminta kiinnostaa!”

Ilmoittaudu Kampuksen kesäkursseille

Ilmoittautuminen Kampuksen kesäkursseille on alkanut. Ilmoittautua voi kätevästi Kampuksen nettisivuilla olevalla kurssikohtaisella lomakkeella.

Nettisivuilla on myös tarkemmat kurssikuvaukset, tiedot opettajista sekä kurssien hinnoista ja järjestelyistä. Alla olevat linkit vievät suoraan kurssien esittelyyn ja ilmottautumislomakkeelle.

Osallistujat voivat varata majoituksen yhden tai kahden hengen huoneissa sekä ravintopalvelut. Kursseille voi osallistua myös  majoittumatta Kampuksella.

Kesän kurssit aloitetaan Virpi Kaartisen ohjauksessa Suvun tarinat talteen -kurssilla. Tänä vuonna työtä tehdään kolmena päivänä 16.-18.6.

Timo Suvannon mainio kirja Orivesi värikuvina on esimerkkinä hänen vetämälleen kurssille Valokuva omakustannekirjassa. Kurssin ajankohta on 29.6.-1.7.

Samaan aikaan alkaa jo Maisemamaalauskurssi, jossa opettajana on Eija Isojärvi. Kurssi kestää 5 päivää ajalla 29.6.-3.7.

Luovaa kirjoittamista, proosaa tai jotakin muuta opettaa tamperelainen kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Niina Hakalahti. Tällä kurssilla viihdytään ja opitaan 5.-9.7.

Niinan kurssin kanssa on samanaikaisesti taiteilijaprofessori Risto Ahdin lyriikkakurssi. Ahti siis jatkaa edelleen sanataiteen opettajana Orivedellä.

Lämpimiä sanoja Reijo Virtasesta

Kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särössä on muistetaan äskettäedesmennyttä Oriveden Opiston kirjoittamisen koulutusalajohtaja Reijo Virtasta. Päätoimittaja Mark Mallon kirjoittaa lämpimiä sanoja. Samalla hän toivoo jatkoa Oriveden toimintaan.

Samassa lehdessä on myös taiteilijaprofessori Risto Ahdin tekemä muistokirjoitus Reijosta. Risto Ahti on ensi kesänäkin tulossa Kampukselle opettamaan luovaa kirjoittamista.

Kulttuuriosuuskunta muistaa lämmöllä Reijoa ja kiittää kaikesta siitä yleisölle näkymättömästä työstä, jonka hän sairautensakin aikana ehti osuuskunnan ja Kampuksen hyväksi tehdä. 

Tässä lainaus Särön pääkirjoituksesta:

”Lokakuussa istuin Virossa bussissa matkalla kotiin Saksaan, ja torkahdin hetkeksi. Havahduin kuvitelmaan, että olin huoneessa, jonka ikkuna oli auki, ja ystäväni, Oriveden Opiston kirjoittajakoulutuksen vetäjä Reijo Virtanen, ilmestyi lähelleni ja kuiskasi jotain. Seuraavana päivänä hän kuoli Tampereella pitkäaikaisen sairauden päätteeksi. Unohdin sanat, jotka hän sanoi, mutta tunnelma jäi. Läsnäolo, huone jossain toisaalla. Hyvä tunne.
  Ilman Oriveden Opistoa ei olisi minua kirjoittamassa tätä, koska Opisto avasi aikoinaan tieni kirjoittamiseen, ja ilman Reijo Virtasta tuskin olisi Säröä. Kirjojen ja kirjoittamisen lisäksi organisaatiot, eli yhteiseen tuleen puhaltavat ihmiset, olivat hänen sydäntään lähellä. Reijon ulkomaiset kirjoittajakoulutuskollegat kutsuivat häntä El Buenoksi.”
”Oriveden opistorakennuksen miltei tyhjät tilat huhuilevat kirjoittajakoulutuksen järjestäjien perään. Kansainvälisen kirjoittajakoulutuksen verkoston Suomen osasto kaipaa intohimoista jatkajaa Reijon tilalle. Kirjoittajakoulutusta on Suomessa tänä päivänä kiitettävästi tarjolla, mutta erikoistuminen kansainvälisyyteen voisi olla avain Oriveden uudelle elämälle.
  Globaalin eristäytymispolitiikan aikana on hyvä kohdata yhteisellä saarekkeella, katsoa tulevaisuuteenkin.”