Marja-Leena Tuurnan viime lauantaisessa lähes parituntisessa juttelussa Eeva-Liisa Mannerista tuli esille paljon uutta tietoa. Ilmeisesti koko maan ensimmäinen lehtiartikkeli hänestä ja hänen esikoiskokoelmastaan Tämä matka julkaistiin Oriveden Sanomissa. Vuosi oli joko 1956 tai 1957.
Mannerin yhteys Oriveden Opistoon sisältyi ainakin siihen, että hän kävi opistolla kuuntelemassa Pentti Linkolan esitelmää ja kirjoitti siitä artikkelin Aamulehteen. Voidaan sanoa, että jälleen esille tuli Oriveden Opiston kunniakasta historiaa ja paikkakunnan markkinointia. Sitä kannattaa vaalia.
Tuurna on kirjoittanut Mannerin elämäkerran Matka yli vaihtelevien äärien. Teoksen nimikin kertoo ihmisenä tavoittamattomaksi jääneen Mannerin monivaiheisesta elämästä. Lapsuus ja nuoruus Viipurissa isovanhempien hoidossa, kirjallisen uran ensivaiheet Orivedellä ja läpimurtovuodet Tampereella sekä useiden pääteosten kirjoittamispaikka Espanjan Andalusiassa olivat omat kiinnekohtansa. Niiden aikana ja niiden välissä oli sitten mielenterveyden kestävyyteen liittyviä hetkiä.
Oriveden Ruskeamäessä 1950-luvulla vietettyjä yli kuutta vuotta avasi Tuurnan ohella oivallisella tavalla myös samoihin rakennuksiin asumaan muuttanut Kalevi Montela. Manneria houkuteltiin muuttamaan pois kylmästä asunnosta, mutta hän sanoi viihtyvänsä Ruskeamäessä. Tämän vahvisti myös Kalevi, joka sanoi asuinympäristön olleen tuolloin paratiisi lukuisine omenapuineen ja kukkineen.
Eeva-Liisa Manner tunnetaan sodanjälkeisen kirjallisuutemme merkittävänä runoilijana, näytelmäkirjailijana, prosaistina, esseistinä, suomentajana ja kriitikkona. Näin häntä kuvataan Tuurnan kirjoittaman elämäkerran esitteessä.
Tampereella loppuelämänsä elänyt Manner on siellä saanut hänelle nimetyn aukion. Voitaisiinkohan Orivedelläkin pohtia joidenkin paikkojen nimeämistä täällä asuneiden, eläneiden, syntyneiden tai työskennelleiden henkilöiden mukaan?